perjantai 7. helmikuuta 2020

Kymmenen vuotta uisgeessa

Siitä on kymmenen vuotta. Hyppäsin kaverin autoon perjantaiaamuna Oulun Syynimaalla ja lähdimme köröttämään kohti isoa kirkkoa. Matka-aika noin 8 tuntia, matkaa reilu 600 kilometriä. 

Auton takapenkillä luin joululahjaksi saamaani World of Whisky –teosta ja tankkasin tislaamoiden nimiä ja pullojen etikettejä päähäni. Maisemat vaihtuivat matka ja sujui mukavasti viskistä ja elämästä keskustellessa. 

Määränpäänä oli Espoo ja Gallow Birds –niminen anniskeluravintola. Muistaakseni Virtuaalisen viskiforumin kautta korvanappiini oli kiirinyt tieto, että Suomessa järjestettäisiin ensimmäiset viskimessut. Nimi oli mukavan mystinen Uisge. Sinne oli päästävä! 

Noita harrastuksen alkuaikoja muistelee kaiholla. Itselle uusia pulloja ja jopa tislaamoita tuntui olevan loputtomasti. Kaikki oli uutta ja hienoa. Jim Murray oli valinnut Ballantinesin 17-vuotias maailman parhaaksi viskiksi ja minulla ei ollut mitään syytä olla uskomatta. 

Itse tapahtumassa oli uudelle harrastajalle enemmän juotavaa kuin opiskelijabudjetilla oli tuolloin mahdollista maistaa. Mieleen jäi ainakin Glenfarclasin 21-vuotias ja kaverin lasista maistettu Highland Parkin 30-vuotias. Maistoin Gallow Birdsissä myös elämäni ensimmäisen real alen. Ikimuistoinen ilta. 

Ilman 10 vuoden takaisia tapahtumia olisin tuskin sukeltanut niin syvälle viskin maailmaan kuin sukelsin. Olen blogannut, matkustanut ja ennen kaikkea saanut uusia ystäviä – kiitos viskin. 

Itse Uisge on kasvanut, muuttanut arvolleen sopivaan paikkaan ja mukaan on tullut myös muita juomia. Kiitos järjestävälle taholle tästä. Tapahtuman arvoa Suomen viskikulttuurille ei voi liikaa korostaa. 

En jaksa asiaa tarkistaa, mutta kävin muistaakseni kuudessa ensimmäisessä Uisgeessa. Se oli vuoden kohokohta. Vaikka tapahtuma on kehittynyt joka vuosi, on oma viskiharrastus kokenut tietynlaisen taitekohdan. Kuuden vuoden putkea seurasi kolmen vuoden tauko. 

Aikoinaan viskibloggari Eläväpullo puhui viskiharrastuksen saturaatiopisteestä. Tällä viittaasi hetkeen, kun uusien makuelämysten löytäminen viskistä käy liian hankalaksi, työlääksi tai kalliiksi. En tuolloin ymmärtänyt ajatusta, mutta samanlaiset ajatukset ovat hiipineet viime aikoina takaraivoon. 

Avaan vielä hiukan ajatusta. Kun niin sanottuja peruspullotteita on saanut tarpeeksi juotua, pitää uusia makuelämyksiä etsiä ylemmistä hintaluokista. Tämä hidastaa ja vaikeuttaa harrastamista.
Itsellä harrastaminen on noudattanut tuttua halvat ob:t- > halvat ib:t -> kalliit ob:t -> kalliit ib:t –kaavaa, josta seuraava askel on siirtyä huutokauppoihin kärkkymään menneiden vuosikymmenten herkkuja. Tätä askelta en ole vielä ottanut, enkä ole varma haluanko edes. Tietty saturaatiopiste viskiharrastuksessa on saavutettu. 

Tämä ei ole blogin muistokirjoitus. Blogin hiljaiselo johtuu harrastuksen hiljaiselosta. Kun sanottavaa ei ole, on vaiettava.  

Kirjoitan tätä tekstiä junassa matkalla Uisgeen. Ehkä Vanhan lattialta löytyy taas kipinä juomista jaloimpaan. Lippuni on lauantaille. Nähdään siellä! 


torstai 16. toukokuuta 2019

Mitä viski on?

Jos olet käynyt kotimaisissa tasting-tilaisuuksissa olet kuullut seuraavan virkkeen:

"Viski on maailman reguloiduin alkoholijuoma"

En ole koskaan jaksanut väitettä tarkistaa, mutta sitä on helppo uskoa. Mutta mitä viski on?

Uskon, että tämän blogin lukijakunta on viskitietouden suhteen melko harjaantunutta. En siis ala luennoimaan itsestään selvyyksiä. Haluan lähinnä kiinnittää huomion muutamaan asiaan, koska "viski" ei ole yksinkertainen asia määritellä.

Mielestäni tärkeä asia huomata on se, että viski tarkoittaa eri asiaa eri paikoissa. Skotlantilainen mallasviski määritellään tietyllä tavalla, joka eroaa esimerkiksi kanadalaisten viskin määritelmästä.

Erot eri maiden ja maanosien lainsäädännössä saattavat olla suuriakin: tynnyrit, sallitut raaka-aineet ja kypsytysaika vaihtelevat sen mukaan, millä kielellä sanot baarissa viereiseen pöytään "kippis". Viski ei ole yleismaailmallinen synonyymi jollekin tietylle alkoholijuomalle.

Miksi näin on? Eri maiden lainsäädännön historiaa voi jokainen tutkia oman mielenkiintonsa mukaan, mutta taustalta löytyy yleensä yksi yhdistävä tekijä - raha. Viskin määritelmällä on historian saatossa suojeltu sisämarkkinoita, työpaikkoja, ylläpidetty markkinoiden status quota ja parhaimmillaan jopa vaalittu perinteitä.

Kun ajatus viedään vielä tästä pidemmälle, päästään lopputulemaan, että viski on "vain" sosiaalinen konstruktio. Se mitä viski on, määrittelevät ihmiset ja yhteisöt joko lainsäädännön tai teollisuuden sisäisen kontrollin avulla. Ei ole olemassa mitään yleismaailmallista viskin määritelmää. Kyseessä on vain ihmisten välinen sopimus siitä, mitä missäkin päin maapalloa saa viskiksi kutsua.

Hienoa tässä on se, että viski on ollut niin tärkeä osa yhteisöjä, että se on päässyt osaksi tällaista säätelyä. Harvasta alkoholijuomasta voi sanoa samaa. Ikävää on puolestaan se, että viskin rajat tuntuvat usein keinotekoisilta ja mahdollisuus innovoida on esimerkiksi olutmaailmaan verrattuna erittäin kapea. Tähän joku nokkela sanoo, että "niukkuus luo innovaatiota", johon vastaan, että "ole hiljaa".

Onko tämä hyvä vai huono juttu, on hyvin subjektiivinen asia. Kiva sitä on joka tapauksessa pohtia. Samalla voi ottaa vaikka mukillisen "viskiä".

Kännissä et ole idiootti vaan paska valokuvaaja.


Lost Spirits Abomination, Sayers of the Law, 54 %


Tuoksu: Makeaa savua, suolaa ja  mansikkaesanssia. Nuorehkon, mutta ihan kutsuvan oloinen nenä. Pieni häiritsevä new makea muistuttuva häivähdys taustalla.

Maku: Savua, yllättävä pippurisuus. Edelleen punaista marjaa. Lakattua puuta. Melko ohut suutuntuma, mutta miellyttävä kokonaisuus.

Tulee mieleen Taliskerin nasut. Merellistä kevyttä savuisuutta, johon sekoittui kielenpäällä tietty pippurisuus. Mielyttävä esitys. Pitää etsiä firman toinenkin kokeilu maistoon.

Ja kyseessä ei siis ole perinteisessä mielessä viski. Tisle on ostettu Islaylta. Internetin mukaan kyseessä ei ole puhdas raakatisle vaan 12-18 kuukautta kypsynyt tuote. Tämä liemi on sitten tuotu Yhdysvaltoihin "kypsytettäväksi".

Jenkeissä tapahtuva kypsytys tarkoittaa tässä tapauksessa rieslingissä "haudutettujen" tammisauvojen uittamista tisleessä. riesling-kypsytys ei ole niitä yleisimpiä viskibisneksessä, koska  ei ole olemassa riesling-tynnyreitä: riesling valmistetaan lähtökohtaisesti terästankeissa.

Valmistustavan hienouksiin ja tarinaan juoman takaa voi tutustua alla olevista linkeistä.

https://www.lostspirits.net/malts
https://scotchnoob.com/2017/02/20/lost-spirits-abomination/
https://wordsofwhisky.com/lost-spirits-distillery-abomination/

perjantai 3. toukokuuta 2019

Pikanootti: Kolme Lonkkua


Viskiharrastuksen syvyyttä voi mitata helposti sana-assosiaatiotestillä. Hiukan pintavesiä syvemmällä ollaan, kun sanasta Lappari ei tule mieleen Lapin Kulta. Tästä askel eteenpäin on se, kun Mäkkäri lopettaa olemasta pikaruokaketju. Kolmas taso on saavutettu kun, sanasta ”lonkku” ei tule mieleen väsyneet vitsit betonivedestä ja harmaista rinteistä.

Longrow on savustetusta maltaasta Springbankin tislaamolla tislattua tislettä, josta syntyy makoisia viskejä. Springerin vuosituotannosta noin 10 prosenttia menee tämän herkun valmistukseen. Lonkku on myös ainoa oikea tapa lopettaa Campbelltown-tasting.



Longrow 11 yo, 2007/2019, Springbank Society, 56,9 %


Tuoksu: Todella raskaan ja likaisen oloinen. Grillattua lihaa ja BBQ-kastiketta. Keltaista ylikypsää hedelmää ja ripaus suklaata.

Maku: Appelsiinin ja suklaan yhdistelmä tuo mieleen sacherin, mutta likaisen öljyinen suutuntuma sotkee mielikuvaa. Raskas, monitahoinen ja ristiriitainen tapaus, jonka kanssa voi viettää aeoneja.

Tulee mieleen se päivä, kun paikallisen pitkän linjan autokorjaamon huolto-ukoilla on juhlapäivä ja lähileipomosta on tilattu Sacherkakku juhlan kunniaksi. Paradoksaalinen viski.

Longrow 12 yo Red, Fresh Pinot Noir Casks, 52,9 %


Tuoksu: Punaviinimarjamehua, tuhtia tammea.

Maku: Jättää suuhun hauskan pienen pintakerroksen. Punaista marhamehua, tanniineja ja tammea.

Redit on aina hyviä, mutta ei tämä tästä kattauksesta jäänyt mieleen. Melko yksioikoinen.



Longrow 16 yo, 2001/2018, Single Cask Bottled for Sweden by Symposion, 54,6 % 


Tuoksu: Saippuaa, irtokarkkeja, hedelmätoffeeta ja Hubba Bubbaa.

Maku: Maussa karkkien sekaan on eksynyt muutama salmiakki ja ohranjyvä. Ripaus turvetta yhdessä mukavan tammisuuden kanssa viimeistelevät erittäin hämmentävän makuelämyksen.

Tästä tuli mieleen sisarusten lasten irtokarkkipussit: kaikkea sekasin ja aivan liikaa. Todella selvät Hubba Bubba -fiilikset saivat viskin makumaailman vielä asteen oudompaan suuntaan. Hämmentävä ja mielenkiintoinen viski, josta jäi vahva muistijälki. Kannattaa maistaa!

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Pikanootti: Kaksi Springbankia

Springbank-iltamat jatkuivat Hazelburnin jälkeen itse lippulaivatuotteella. Tislaamon tuotannosta noin 80 prosenttia myydään Springbankkinä. Illan kattauksessa tätä herkkua oli kahden pullon verran.

Springbank 12 yo "Burgundy" 53,5 %


Tuoksu: Raikkaita marjoja: punaista viinimarjaa, kourallinen vadelmaa. Rusinoita ja isolla kädellä pähkinää.

Maku: Marjat kääntyvät suussa smoothieksi, jota on jatkettu vissyvedellä. Tynnyri hyvin läsnä. Ihan ripaus savun tuomaa likaisuutta jossain taustalla? Tarvii vettä.

Tynnyri tulee hyvin esiin. Pähkinöiden, rusinoiden ja marjojen yhdistelmä toi mieleen jonkin marjasuklaan makumaailman, vaikka sinänsä sitä perinteistä suklaata en tästä löytänytkään. Hyvä viski!

Springbank 1995/2010 14 yo "Society Bottling" 57,1 %


Springbank 1995/2010 14 yo "Society Bottling" 57,1 %


Tuoksu: Makea. Weetabixiä hunajalla. Ripaus vaniljaa ja kuolleita lehtiä.

Maku: Syksyinen lehtikasa. Tupakkaa. Märkää sanomalehteä. Ja kaikki tämä aamiaispöydässä weetabixkulhon äärellä. Joku on kaiken kukkuraksi sirotellut weetabixin sekaan mustapippuria. Sairasta.

Kun lukee omia noottejaan, niin pitää todeta, että toisin kuin pelkät nootit antavat odottaa niin kyseessä ei ollut maailman isoin viski. Tuota weetabixinä kuvaamaani jyvämäisyyttä/maltaisuutta pitää vielä erikseen alleviivata. Se oli ehdottomasti viskin kantava voima.

Viskin tynnyröinniksi kerrotaan "fresh sherry pipe", jota on itseasiassa maun perusteella aika hankala uskoa. Toki sherryjä on erilaisia, mutta väitän, että ihan perinteisessä oloroso/px -tynskässä tämä ei ole majaillut. Edelleen loistava viski, mutta societypullot vievät yleensä kielen ja lompakon mennessään. Tämä ei sitä tehnyt.

Linkkejä ja lisälukemista:
Tastingin aloittaneet Hazelburnit
Whiskybase: Burgundy
Whiskybase: Society
Wiki: Burgundy Wines

torstai 18. huhtikuuta 2019

Kolme Hazelburnia

Viime viikonloppuna sain kunnian maistaa ison nipun Campbelltownin viskejä. Koska kattaus antoi luonnollisen mahdollisuuden postauksen jakamiseen osiin, säästän omia hermojani ja julkaisen nootit ja höpinät kolmessa osassa.

Ensimmäisessä osassa keskitytään Hazelburniin. Kertauksena niille, jotka eivät elä ja henkitä Campbelltownia: Hazelburn on Sprinbankia pienellä twistillä. Noin kymmenen prosenttia Springbankin vuosituotannosta myydään Hazelburnina. Se eroaa Springbankista tislausmenetelmältään, sillä Hazelburn tislataan perinteisen kahden sijaan kolmesti.

Tällä kertaa kattauksen Hazelburn-osio koostui kolmesta viskistä:

Hazelburn CV 46 %
Hazelburn 9 yo "Barolo Cask Matured" 57,9 %
Hazelburn 13 yo "Oloroso Cask Matured" 47,1 %

Miltä ne maistuivat? Notre Damen murhenäytelmän kunniaksi Vargia Vikernesiä mukaillen - Let's find out!

Hazelburn CV 46 %


Tuoksu: Käyneitä hedelmiä. Tunkkaisen pölyinen. Muroja.

Maku: Terävän viinainen. Suutuntuma mukavan pureksittava. Lasiaika paljastaa nokareen päärynäjäätelöä. Muromainen viljaisuus kerä keltaisten käyneiden hedelmien läsnä myös maussa.

Maistelupoppoo jakoi CV:n suhteen samat aatokset. Kaikki muistelivat tämän olleen parempaa. Aika kultaa muistot? Tai sitten nykyään rima on vain noussut. Ei muisteltavaa jälkipolville.

Hazelburn 9 yo "Barolo Cask Matured" 57,9 %


Hazelburn 9 yo "Barolo Cask Matured" 57,9 %


Tuoksu: Marjaisa, tuhti ja tumma. Tammea ja tanniineja. Vaniljaa ja hauskaa kukkaisuutta. Mielenkiintoinen nenä!

Maku: Omaan suuhun tarvitsi isolla kaadolla vettä. Pelottavan ison vesilisän jälkeen viski aukesi ja tarjosi hyvin samoja komponentteja kuin nenä antoi olettaa. Kukkia, ruohoa, vaniljaa kera tanniinien. Suutuntunmaltaan tuhti!

Kuusi vuotta börbbää ja kolme baroloa antaa viskille todella mielenkiintoisen lähtökohdan, jossa se minusta onnistuu mielestäni hyvin. Siinä mielessä vaikea viski, että tämän kanssa piti jumpata veden ja lasiajan kanssa todella paljon, että sain toimimaan. Hankalaa, mutta toisaalta palkitsevaa.

Hazelburn 13 yo "Oloroso Cask Matured" 47,1 %


Hazelburn 13 yo "Oloroso Cask Matured" 47,1 %


Tuoksu: Tuttuja sherrynootteja: palanutta kumia, ripaus rikkiä, tupakkaa, suklaakakkua toffeetäytteellä. Nam!

Maku: Kielenpäällä viski antaa samoja mielikuvia kuin makukin. Mukaan sekoittuu myös hauskaa metallisuutta ja mausteisuutta.

Tämä ei tarvinut niin paljon vettä ja aikaa kuin edellinen ja oli siksi mielestäni näistä kolmesta ehdottasti mielyttävin viski. Tasapainoinen viski, josta ei isoja makuja silti puuttunut. Uskallan suositella.



torstai 11. huhtikuuta 2019

Pikanootti: Talisker 8 yo

Viime vuoden Diageon Special Release -sarjasta jäi mieleen Taliskerin 8-vuotias. Serge antoi viskille jäätävät 91 pistettä, joka viimeistään vei hypen ylikierroksille. Kaiken tohinan ja ihmettelyn keskellä unohdin hankkia itse viskin. Onneksi sain vihdoin samplen nenän alle ihmeteltäväksi.

Tynnyrinä tässä on ensimmäisen täyttökerran börbbä. Lisäksi voltit on siellä missä pitääkin. Mikä voisi mennä vikaan?

Talisker 2009/2018, 8 yo, Special Release 2018, 59,4 %


Tuoksu: Päärynää, venelakkaa ja maustekaapin kaikkia hyllyjä. Kukkaisen raikas. Tuoksuu puhtaalta. Vesilisällä ripaus vaniljaa ja pullataikinaa. Myös kukkaisuus pääsee paremmin vedellä esiin.

Maku: Muskottipähkinää, rouhittua mustapippuria ja liköörikonvehteja. Rakenteeltaan pureksittavan öljyisä. Vesilisällä kivasti suolaa ja kukkaketoa.

Raikas, puhdas, selkeälinjainen. Siinäpä kolme ensimmäistä adjektiivia, jotka tulivat juomasta mieleen. Tarvitsee ehdottomasti tipan vettä, jotta aukeaa.

Hassusti nuoruuden aistii viskistä, mutta se ei hirveämmin häiritse. Sanoisin tätä hyvällä tavalla moderniksi mallaviskiksi. Se, että ovatko nämä elementtejä, joita tämän hintaiselta viskiltä haluaa, jääköön jokaisen oman harkinnan varaan.

Lisälukemistoa:

Sergen arvio
Viskikonttorin arvio

torstai 28. maaliskuuta 2019

Pikanootti: Johnnie Walker Red Label


Eräs ystäväni totesi, että minulle ei voi tuoda lahjaksi viskiä. Perusteluksi hän kertoi, että ei osaisi valita sellaista viskiä, joka harrastajaa miellyttäisi.

Tämä kommentti on jäänyt vaivaamaan. Ja toden totta, eipä ole juuri merkkipäivinä viskiä lahjapusseista löytynyt. Viiniä, kaljaa, konjakkia ja rommia on sen sijaan tullut useita pulloja. 

Törmäsin itse tähän "pelkotilaan" kun etsin pitkäripaisesti tuparilahjaa viinejä harrastavalle ystäväpariskunnalle. Kynnys viinin ostamiseen harrastajalle oli yllättävän korkea. Rohkelikkona nappasin pullon baroloa kainaloon ja ainakaan päin naamaa ei tullut nenännyrpistyksiä lahjan saajilta. Voimaannuttavaa.

Onneksi nuorissa on tulevaisuus. Sisarusten lapsista ensimmäiset ovat jo muutaman vuoden olleet päälle 18 ja tuoneet Alkosta löytämiään viskihelmiä minulle maistettavaksi. Vaikka viskit eivät sinänsä ole olleet ihmeellisiä niin ajatus on aina lämmittänyt minua - nämä ihmiset ovat oikeasti miettineet, mistä voisin pitää ja hankkineet lahjan sen perusteella parhaan tietämyksensä mukaan.

Yksi tällainen lahja oli Johnnie Walkerin Red Label, jonka sain siskonpojalta syntymäpäivälahjaksi lottokuponkiin käärittynä. Hieno lahja, josta tuli hyvälle mielelle.

Olen usein pitänyt Red Labelia yhtenä huonoimmista koskaan maistamistani viskeistä. Tämän vuoksi en ole sitä itse juonut ainakaan viiteen vuoteen, saati harkinnut sen ostamista. Siksi lahja oli oivallinen, sillä tuskin olisin muuten Red Labelia tullut ostaneeksi.

Oliko viski sitten niin pahaa kuin muistin?

Johnnie Walker Red Label - Sitä kissa ostaisi


Johnnie Walker Red Label, 40 %


Tuoksu: New make. Omenaa. Toffeeta. Perhonsidontalakkaa. Kokonaisuutena ohut.

Maku: Ihan ensimmäinen puoli sekuntia ihan miellyttävä. Vihreitä hedelmiä, nahkaa ja toffeeta. Taittuu todella nopeasti melko oksettavaksi geneeriseksi ”väriviinaksi”, joka ei kyllä riemunkiljahduksia aiheuta.

Olihan se nyt ihan kauhea viski. Silti oli kiva päästä maistamaan. Maistan myös joka vuosi mämmiä ja rosollia. Ja joka vuosi ne maistuu pahalta.