Redbreast 15yo - Erithacus Rubecula natus esse quindecim

"Punarinta (Erithacus rubecula) on Euroopassa yleinen pieni varpuslintu, joka luokiteltiin ennen rastaisiin, mutta nyttemmin on siirretty sieppojen heimoon. Punarinta ääntelee tikitystä muistuttavalla äänellä ”tik-tik-tik…”. Punarinnan laulu on kaunista, vienoa ja voidaan kuulla erityisesti hämärän aikoihin."

Näin veistelee Wikipedia punarinnasta. Sieppojen heimon ala-laji, viskisiepot, tunnistavat punarinnan paremmin Irlannin viskiylpeydestä, Redbreastista. Viskinä Punarinta ei ole kulkenut niitä perinteisimpiä polkuja. Alunperin Redbreast oli Jamesonin indiebrändi, jota Gilbey's pullotti. Yhteistyön hiivuttua Redbreast vaipui unholaan, kunnes vuonna 1991 se herätettiin henkiin. Tällä kertaa viski tehtiin itse, Skotlannin suurimmalla tislaamolla Middletonissa. 2005 julkaistun 15-vuotiaan lisäksi Redbreast tarjoaa 12-vuotiaan sekä tynnyrinvahvuisen viskinystävien iloksi. Tislaamon historiaan ja pure pot still -teknologiaan kannattaa tutustua tislaamon omilta sivuilta.

Yleensä irlantilaiset elämän vedet näkevät päivän valon modernin jatkuvan tislauksen ansiosta perinteisemmän erissä tapahtuvan tislauksen sijaan. Redbreast on pure pot still -viski. Kyseisessä tislaustavassa sekoitetaan mallastettua ohraa mallastamattomaan ja tislataan sen jälkeen single malteista tutulla kaavalla, mutta irlantilaiseen tyyliin kolmeen kertaan. Pure pot still -viskit ovatkin irlantilainen erikoisuus, eikä niitä minun tietojeni mukaan muualla valmisteta. Itselläni ei tule heti mieleen muita pure pot still -viskejä Redbreastin ja Green Spotin lisäksi.

Punarinnat liikkuvat yleensä pariskuntina. Uroksen tunnistaa pidemmästä jalasta.

Tuoksu: Vaniljaa, tammea, kukkaa ja hunajaa. Vasta leikattua ruohoa?

Maku: Kompleksinen, hankala erotella eri makuja. Ikään kuin tuoksusta tunnistetut maut sekoittuisivat joksikin ihan muuksi. Jälkimaussa hentoa makeutta.

Tämä viski vaatisi ehdottomasti uuden kierroksen lasissa. Mausta oli todella hankala saada kiinni. Sinänsä miellyttävä viski,  mutta ei lukeudu henkiläkohtaisiin suosikkeihini. Erikoisuudessaan sai kuitenkin harkitsemaan myös Green Spotin maistamista.

Vihreämpi Deanston Virgin Oak

Deanston oli tislaamona minulle täysin uusi tuttavuus. Osa tästä menee tietysti oman tietämyksen piikkiin, mutta lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä, että suurin osa Deanstonin tuotannosta menee blendeihin. Noin 15% tislaamon tuotannosta päätyy single maltteihin ja loput antavat makua muun muassa Scottis Leaderille ja muille sekoiteviskeille. Täysin vesivoimalla pyörivä tislaamo on nykymuodossaan tuottanut viskiä vuodesta 1966 (osa lähteistä kertoo vuoden olleen 1965) ja sen vuosikapasiteetti pyörii 3 miljoonan litran hujakoilla. Viralliset sivut ovat olleet kuluvan vuoden "työn alla" ja parhaiten infoa tislaamosta saakin tällä hetkellä toisen käden lähteistä, esimerkiksi täältä.

Deanstonin Virgin Oak on ikämerkitsemätön ja kylmäsuodattamaton new oak -viski. Hintahaitarilla Deanston jamittelee bassotaajuuksilla. Pullon tätä mehua saattaa löytää jopa kahdellakympillä. Kuten aina, hinnan ei saa antaa hämätä - kyseessä ei todellakaan ole mikään bulkkikama, vaan täysiverinen skottilainen single malt. Tähän hintaan se on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ostos. Jos maku ei miellytä, niin tietääpä ainakin tehneensä ekoteon ostettuaan vesivoimalla tuotettua elämän vettä.

Virg-Gin Oak -kypsytys "näkyy" myös värissä.

Deanston Virgin Oak

Tuoksu: Marmeladia, vahva mallas. Kynsilakanpoistoaine tms. lakka/liuotin. Kevyen hedelmäinen.

Maku: Mietoa hedelmää ja mallasta. Alkoholi puskee jonkin verran läpi. Vedellä antoi hiukan suolaisia vivahteita. Kaveri löysi jotain bensiiniin viittaavaa. Jälkimaultaan lyhyehkö.

Kokonaisuudessaan kevyt viski, joka on hinta-laatusuhteeltaan mainio. Mitään sen suurempia makuelämyksiä se ei tarjoa, mutta pesee monet jopa hiukan kalliimmat kilpailijansa. En näe syytä, miksi en tulevaisuudessa tutustuisi myös tislaamon muihin viskeihin.

Viskikirjallisuutta: Scotch: The Whisky of Scotland in Fact and Story

Kävin kirjastossa. Suosittelen tätä vierailua jokaiselle viskiharrastajalle. Ainakin Rovaniemen kirjaston viskikirjavalikoima oli yllättävän laaja. Perus Viskiraamattujen ja erilaisten yleisteosten ohella hyllystä löytyi myös hiukan erilaisella otteella viskiä lähestyvä Sir Robert Bruce Lockhartin (1887-1970) Scotch: The Whisky of Scotland in Fact and Story. Kirja on seitsemäs painos ja sisältää hänen poikansa korjauksia ja esipuheen.

Kirjaston helmi.

Kirjoittaja ei ole kuka tahansa kaduntallaaja. Lockhart toimi brittien diplomaattina ja agenttina useissa eri maissa. Erityisesti hänen Venäjän komennuksensa on jäänyt historiankirjoihin. Hänet vangittiin hänen oltuaan mukana Leninin salamurhaamiseen tähtäävässä salajuonessa, mutta britit saivat neuvoteltua hänet vapaaksi hiukan ennen kuolemantuomiota. Lockhart lyötiin ritariksi 1943.

Mitä entisellä agentilla ja diplomaatilla on sanottavaa viskistä? Paljon. Balmenachin tislaamolla kasvanut Lockhart ei yritä kirjassaan luoda historiankirjoitusta lähdeviitteineen, vaan maalaa lukijan eteen yhden miehen ja juoman välisen rakkaustarinan. Henkeen ja vereen skottilaiselle Lockhartille viski on skottilaisuuden symboli ja skottilaisen mielenlaadun kuvastin. Juuri tämä pyyteetön rakkaus viskiä kohtaan saa kirjan elämään viskinystävän käsissä.

Itseäni ei Lockhartin lapsuuden muistelot hirveästi sytyttäneet, vaikka mielenkiinnolla ne luinkin. Kirjan suurin ansio on skottilaisen sekoiteviskin nousun ja vaiheiden kuvaaminen. Mielenkiintoiset kuvaukset ajalta, jolloin viskiteollisuuden onnensoturit ensi kertaa kokeilivat siipiään Skotlannin ulkopuolella, maistuivat ainakin allekirjoittaneelle. Samalla voi sivistää itseään mielenkiintoisilla viskifaktoilla. Vai tiesitkö sinä, mikä viski otti ensimmäisenä käyttöön kierrekorkin tai miksi viskiä pitää Skotlannissa kypsyttää vähintään kolme vuotta, että sitä voidaan kutsua viskiksi?

Lockhartin teos on erilaisuudessaan loistava. Mielellään lukisin enemmänkin tämän tyyppisiä kirjoja viskistä ainaisten "1987630 viskiä joista sinun tulee maistaa ennen kuolemaasi" -listausten sijaan. Otan mielelläni kirjallisuusvinkkejä vastaan. Tulevaisuudessa ehkä juttua myös muusta viskikirjallisuudesta.