maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen viskiseikkailut - GlenDronach Linkwoodin metsässä.

Pääsiäistä on hyvä juhlistaa hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Pääsiäishedonismin aloituksena toimi tänä vuonna maittava sushiateria jonka perään sopikin mainiosti vierailu St. Michaelissa. Laitilan Mämmioluen jälkeen viskilistakin alkoi kiinnostamaan ja pääsiäisen kunniaksi päätin etsiä jotain todellista sherrypommia mukiin. GlenDronachin Vintage 1992/2011 sopi paperilla tämän mielihalun toteuttamiseen täydellisesti.

GlenDronach Vintage 1992/2011
GlenDronach Vintage 1992/2011 59,2%

T: Rusinaa, pihjalanmarjaa, makeus tuntuu sieraimiin asti.
M: Pitkä ja vivahteikas, mausteita, sherryä kera ylikypsien marjojen. Ehkä se rusina nyt kuvaa tätä parhaiten.

No nyt oli rusinasoppaa parhaimmillaan/pahimmillaan! Yksi sherryisimpiä viskejä mitä olen maistanut. Makeudessaan lähes imelä. Jos rusinasoppa ei kuulu suosikkeihin niin pysy kaukana, muille ehdoton herkku.

Seuraavaksi lasiin teki mieli jotain vähemmän imelää. Viskilistalta sattui silmään Black Adderin Raw Cask -sarjan Linkwood ja sitähän oli pakko maistaa. Kriittiset vuodet taisivat tässä olla 1989/2002.


Luetteasi tämän, sinulla alkaa soimaan päässä Black Adderin tunnussävelmä ja näet unta Rowan Atkinsonista. 1, 2,3, olet hypnoosissa.
Linkwood 1989/2002 59,3% (Black Adder Raw Cask -series)

T: Kahvia, jotain vihreää, maitosuklaata.
M: Leikattua ruohoa, kahvia, paljon mausteita, ripaus metholia.Vaikka Serge muuta väittääkin, vaatii minusta vettä.

Mustan Kyyn Raw Caskit harvoin pettävät, eikä näin käynyt tälläkään kertaan. Herkullista kamaa. Juomaa lasissa pyöritellessäni muistin, että minullahan on samplen verran The Ultimate Whisky Companyn 27yo Linkwoodia kotona odottamassa. Äkkiä pyörälle ja kohti kotia!

Vain huonomuistiset jaksavat vaihtaa samplepullojen etiketit.


Muistin virkistykseksi on kuitenkin hyvä ottaa itse pullosta kuva.
Linkwood  27yo 1985/2013 52,2% (The Ultimate Whisky Company)

T: Mehiläisvahaa, valkopippuria, pehmeää ja hienostunutta mallasta ja ripaus jotain keltaista hedelmää, ensimmäisenä tulee mieleen mango.

M: Todella hurja! Maku, jota luonnehtisin pippuriksi, salmiakiksi ja hennoksi hedelmäksi alottaa vienosti, mutta kasvaa hurjiin mittoihin. Jännittävää makupaletissa on se, että se ei minusta muutu vaan ainoastaan voimistuu voimistumistaan, kunnes haihtuu hiljaa pois. Pitkä ja todella ärhäkkä tapaus.

Olipas viski! Meinasi jäädä kesyttämättä, mutta ajan kanssa pääsi onneksi sinuiksi. Muutenkin viskipäivänä oikein mainio. Linkwoodit vetivät ehkä pidemmän korren GlenDronachin ollessa se kuuluisi "one trick pony".

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Japan Tamaryokucha Yonkon (guricha)

Eksyin eräänä päivänä Kofeiinikomppaniaan juomaan ällömakeita maitokahveja ja ostamaan teetä. Pieni juttutuokio myyjän kanssa ja mukaan tarttui Japan Tamaryokucha Yonkonia. Myyjä osasi vetää oikeista naruista, sillä tee tuoksuu purkista aivan herukalle. Tarkemmin sanoen punaherukalle. Raha vaihtoi omistajaa ja minä suuntasin kotiin teeveden keittoon.

Tamaryokucha, vapaasti suomentaen "kihara vihreä tee", on nimensä mukaan mukavasti käkkyrällään. Tämä sencha-teelaatu tunnetaan myön nimellä guricha ja se tulee Japanin eteläisimmältä pääsaarelta Kyushulta. Teestä kannattaa lukea lisäinfoa vaikkapa Mellow Monkin teeblogista.

Mukillinen senchaa.

Japan Tamaryokucha Yonkon (guricha)

Tuoksussa leikattua ruohoa, merilevää ja jotain taikinamaista ja (vihreäksi teeksi) tuhtia. Suussa raikas, mutta taikinamaisuus jättää suuhun jännän mattapinnan. Levät ja ruohotkaan eivät puske häiritsevästi esille vaan muodostavat yllättävän tasapainoisen kokonaisuuden.

En hirveänä pidä vihreästä teestä, mutta tämä on aika onnistunut, kunhan haudututuksen kanssa on tarkkana. Pakkauksen ohjeita on syytä noudattaa tarkkaan. Valitettavasti se lehtien lupaama herukka ei kuitenkaan itse hauteessa tule esille.


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Takaisin sorvin ääreen

Viski, niin kuin mikä muu tahansa harrastus, kulkee sykleissä. Helmikuussa tuli maisteltua viskiä oikein urakalla ja jopa hiukan matkailtuakin viskin perässä. Maaliskuussa tuntui siltä, että on aika hengähtää. Suomeksi: viski, saati bloggaaminen ei maistunut niin pätkääkään. Join maaliskuussa tasan kolme kertaa viskiä, joka kerta St. Michaelissa. Kotona en pulloa auki narauttanut, vaikka hankin maaliskuun alussa elämäni ensimmäisen viskikaapin! Ja kyseessä ei ollut mikään tipaton maaliskuu höpöhöpö, sillä portviinejä, olutta ja jopa lonkeroa tuli hyvässä seurassa maisteltua. Vain viski ei enää maittanut.

Sponsored by IKEA.

Täysin ilman viskiä ei siis "sapattikuukauttakaan" tullut vietettyä. Kävin kahdessa ohjatussa tastingista, joista ei ole tullut juttua näpyteltyä. Ensimmäinen oli Caroline Maguiren vetämä Jameson-tasting. Jamesonin peruslitkujen lisäksi Caroline löi pöytään Jameson Rarest Vintage Reserven. Ja voi pojat mikä viski! Jos joku tulee sanomaan, että Jameson ei tee hyvää viskiä, lyön kysymättä. Kyseisestä viskistä löytyy kaikkien huippuviskien ykköselementti: herukka. Herkkua isolla H:lla ja aevan kauhian hintasta. Ostaisin, jos olis varaa.

Jamesonit rivissä.

Toinen ohjattu maistelu meni kotimaisin voimin Jarkko Nikkasen vetämänä. Lasissa tietysti Ardbegiä ja kattauskin perushyvä. Ten, Still Young, Rene, Galileo ja Ardbog on kelpo kattaus, mutta harmittavan tuttua kauraa. Sen verran tuli tässäkin ahaa-elämyksiä, että Ardbog oli toisella yrittämällä erinomainen viski. Kaveri vieressä väitti, että olin ensimmäisella maistelukerralla liian humalassa. Kateellisten panettea, sanon ma.

Ardbeg-tasting toi myös uuden huomion viskinjuonnista. Vireystila näyttää vaikuttavan viskielämykseen todella paljon. Hiukan huonosti nukutun yön jälkeen tuntui, että Nikkasin vitsit (esim. "Ardbeg - maailman paras tislaamo") ja itse viskit olisivat tuoreemmilla silmillä uponneet paremmin. Nyt tuli välillä katsottua kelloa ja mietittyä, että joko saa mennä kotiin. Onneksi hyvät jälkipelit ja mielenkiintoiset tulevaisuuden suunnitelmat saivat illan kääntymään selkeästi positiivisen puolelle. Note to self: nuku kunnolla ennen tastingia.

Arttu perkele!
Nikkanen antoi oman panoksensa myös keskusteluun uusista tynnyreistä ja niiden käytöstä. Hänen mukaansa siitä lähtien kun viskiä on alettu lakitekstissä määritellä, ei missään vaiheessa ole kielletty uusien tynnyrien käyttöä. Pidän tätä totuutena kunnes toisin todistetaan ja jatkan ihmettelyäni, mistä urbaani legenda uusien tynnyrien käyttökiellosta on saanut alkunsa.

Maaliskuussa tuli myös kahlattua läpi erinomaista viskikirjallisuutta. Ian Buxtonin ja Paul Hughesin The Science and Commerce of Whisky. Suosittelen kaikille vähänkään viskiin vakavammin suhtautuvan henkilön hankkimaan läpyskän käteensä ja lukemaan ajatuksella kannesta kanteen. Tästä lupaan piakkoin vääntää tarkemman esittelyn.

Asiaa kannesta kanteen.

Viimeisenä kerrattakoon viimeisen kuukauden aikana tapahtuneita viskiuutisia. Alkotaxi vei oman etämyyntiä koskevan juttunsa aina Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi. Verkkouutisten jutun mukaan Ruotsissa samanlainen juttu ratkaistiin kuluttajan eduksi ja Systembolaget vastasi päätökseen aloittamalla omat kotiinkuljetukset. Vapise Alko!

Pitkäripaisesta puheenollen, heidän nettisivuiltaan saa tiedot myös väkevistä viinoista. Enää ei tarvitse tyytyä isokaato.fi palveluun jos mielii vaikkapa yksimaltaisen hintoja väijyä. Tämän innoittamina Alko julkaisi myös uudet mainoksensa, ja kyllä minä niin mieleni niistä pahoitin! Videon voi käyä katsomassa tästä. Jos mainoksessa mainitaan sana "vastuullisuus" ja kehotetaan ostamaan viinansa Alkosta, jotta verot jäisivät Suomeen, niin ainakin minulla tulee tällaisesta syyllistämisen ilmapiiristä aika pahat vastareaktiot. Onneksi voin hiljaisesti protestoidan vaikkapa virtuaalisen viinarallin keinoin. Jos jotain nykyinen hallitus on viskiä juovalle yleisölle opettanut, niin ainakin sen, että älä äänestä demareita!