Craigellachie 16yo

Kaverit saa lapsia ja minä napsin varpajaispulloista sampleja. Win-win tilanne ja tällä kertaa eksyi samplepulloon jälleen tislaamo, jolta en mitään ole ikinä maistanut. Tislaamo on Craigellachie Speysiden sydämestä ja pullotteena The Single Malts of Scotlandin 16-vuotias viime vuodelta. Kyseinen pullo pullotettiin The Whisky Show 2013 -festivaaleja varten.

Itse tislaamo on Speysiden hiljaisia jättiläisiä. Neljän miljoonan vuosituotannolla pyörivä tislaamo puskee viskiä Dewar'sin blendeihin ja ei keskeisestä sijainnistaan huolimatta ole kovin monelle viskinystävälle tuttu. Itsekin tajusin nähneeni tislaamon livenä vasta kun googlasin tislaamon kuvan. Kukaan Macallanin ja Dufftownin väliä autoillut ei ole voinut välttyä tislaamoa näkemästä.

WhiskyBase.com löytää Craigellachielle vain 4 OB-pullotetta, joista viimeisin on lyöty pulloon 2004. Indiepullottajilta tavaraa on kuitenkin tullut kiitettävästi ulos, ja jos tislaamon haluaa enemmälti tutustua, kannattaa katseet kääntää siihen suuntaan.

Craigellachie 16yo The Single Malts of Scotland 52,7% Cask: 7286

Tuoksu: Riisiviinietikka, voita, mausteita, mallasta. Vesilisällä mietoa hunajaa.

Maku: Salmiakkia, kepeitä mausteita, yllättän makea. Suus suht kepeän oloinen, mutta jälkimaku jaksaa silti. Vesilisä tuntuu vahvistavan makuja: salmiakki ja mausteet nousevat vahvemmin esille.

Tämä oli positiivinen yllätys. Perus speyside-elementtejä, mutta pienellä twistillä ja laadukkaasti. Suutuntuma hiukan ohut, mutta toisaalta salmiakki + mausteet toimivat aina. Tuoksun riisiviinietikka oli yllättävä, mutta en valitettavasti löytänyt mitään siihen viittaavaa itse mausta. Suurena sushin ystävänä tämä oli pettymys. Maistan mielelläni lisää Craigellachieita kunhan nenään eteen ilmestyvät.

Tukinheittoa ja Glenmorangie 10

Viikko takaperin tuli oltua viikonloppu metsässä. Telttailun lomassa kokeiltiin porukalla myös Skotlantilaista perinnepeliä: tukinheittoa.

Tukinheitto on osa Ylämaan kisoja, joissa kisataan miehisissä lajeissa maineesta ja kunniasta. Tukinheiton lisäksi muun muassa painonheitto ja kiven työntö kuuluvat ohjelmaan. Testosteronin voi haistaa tänne asti. 1000-luvulta asti pidettyjä kisoja järjestetään muuten edelleen. Ei muuta kuin reenaamaan.

Tukinheiton idea on yksinkertainen. Otetaan aivan liian iso tukki, nostetaan se syliin ja heitetään akselinsa ympäri. Jos tukki pysähtyy heittäjästä nähden kello kahteentoista on heitto täydellinen. Pituudella tai korkeudella ei ole väliä vaan ainoastaan tukin loppuasento merkitsee. Tämän vuoksi tukin on oltava mahdollisimman pitkä ja painava, mutta kuitenkin sen kokoinen, että kilpailijat pystyvät sitä käsittelemään. Ainakin meidän porukassa tukin oikea mitta tuotti vaikeuksia ja kilpavälinettä jouduttiin lyhentämään useita kertoja. Valitettavasti en saanut omia suorituksia nauhalle, mutta alta voi tarkistaa ammattilaisen tyylinäytteen.

Tukinheiton lomassa on tietysti hyvä juoda viskiä. Metsään en ollut viskiä raahannut, mutta jälkimuistelojen kyytipoikana toimikoon Highlandin jättitislaamon peruspullote, Glenmorangie 10. Omaan pullooni liittyy vieläpä hauska tarina. Kävin ostamasta Ikeasta viskikaapin tuossa talvella ja Haaparannan Systembolagetista piti käydä hakemassa pullo viskiä kun preferenssiloota kaappia varten "unohtui" kotiin. Pullon valintakriteerinä oli mahdollisimman korkea laatikko ja tämän kisan Glenmorangien kymppi voitti ylivoimaisesti.

Niin korkeaa pulloa.

Glenmorangie 10yo

Tuoksu: Keltaisia hedelmiä, kevyttä vaniljaisuutta, parfyymiä ja mallasta. Raikkaan oloinen, mutta silti lämmin. Ministi puskee alkoholi läpi.

Maku: Kevyt, kukkainen, puhdas. Aluksi vaniljaa joka taittuu jälkimaussa vähän ärhäkämmäksi mausteisuudeksi. Mallas selkeästi läsnä. Alkoholinen, mutta ei häiritsevästi.

Glenmorangien kymppi on minusta toimiva peruspullo. Toki se koostuu "tavanomaisista" osista, mutta aika tyylikkäällä tavalla. Pullote ei tipahda samalla tavalla siihen kuuluisaan harmaaseen massaan, johon esimerkiksi viimeksi maisteltu Strathisla tipahtaa. Hintansa väärti ja hyvä kaatopullo tukinheitonlomaan. Ei muuta kuin pöllimetsään ja kisailemaan perinteisten Ylämaan pelien hengessä.