Katsaus Viron viskitilanteeseen - kesä 2015 edition

Viro on ollut viinaturismin suhteen viimeisen vuoden otsikoissa normaalia enemmän. Viinaralli ja sen hillitseminen viranomaistaholta ovat ainakin keltaisen lehdistön sivuilla lähes jokapäiväinen aihe. Kesälomamatka vei auton kanssa lahden vihreämmälle puolelle, joten oli hyvä aika tarkastaa Viro viskituristin näkökulmasta.

Lähdetään anglosaksiseen tapaan loppupäätelmästä: Viroon ei kannata viskin perässä matkustaa. Halvemmalla ja paremmasta valikoimasta pääsee nauttimaan virtuaalista viinarallia harrastamalla. Valikoimat ovat suurimmaksi osaksi aivan perusbulkkia ja hintojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Osa liikkeistä myy yksimaltaisia jopa Alkoa kalliimmalla.

Lahden ylitys tapahtui molempiin suuntiin Eckerö Linellä. M/S Finlandian Eckerö Shop ei mitään erikoisuuksia tarjonnut, vaikka laivalla oli panostettu ihan omaan single malt -osastoon, josta löytyi mm. info-tauluja Skotlannista. Edistystä toki tämäkin. Perus travel retail -nasujen seassa oli myös tislaamojen peruspulloja. Hintataso vaihteli pullottain. Esimerkiksi Uigeadail kannattaa ostaa laivalta, mutta Glenlivetin ja Glenfiddichin peruspullot Viron puolelta. Mielenkiintoisena kuriositeettina todettakoon, että vitriinissä majaillut Lagan 30-vuotias oli reissun aikana kadonnut! Syyllinen ilmoittautukoon ja lähettäköön samplea tänne päin.

Ostopaikalla on Virossa väliä. Monopolimaasta tulleena usein unohtaa, että vapaassa markkinataloudessa hinnat eivät ole joka kaupassa samat. Härskeimmät ylilyönnit löytyivät Tarttolaisesta viinikaupasta: Lagavulin 16yo 176€ ja Monkey Shoulder 88€. Teki tiukkaa olla nauramatta. Esimerkkejä myös toiseen suuntaa löytyi. Paikallisesta peltomarketista Pärnun ulkopuolelta löytyi The Glenlivetin 12-vuotiasta alle 30 euron.

Vaikka mitään erikoisuuksia Virosta ei reilun viikon road tripin aikana löytynyt, voi maasta löytää tietynlaisia löytöjä. Hyllyissä on paljon jo lopetettuja pullotteita ja yleensä edullisesti. Mieleen jäi kolme esimerkkiä. Macallanin 12yo Fine Oakkia oli monessa paikassa hyllyt pullollaan. Hinta yleensä 50 euron tietämillä. Hollannin serkku haluaa tästä jo lähes 20€ enemmän. Myös vanhaa Black Bottlea oli monessa paikassa tarjolla alle kahden kympin. Kolmas esimerkki löytyy blendien puolelta. Johnnie Walkerin ikämerkittyä Gold Labelia löytyi vajaalla 60 eurolla. Kyseessä on ainakin minun suuhuni kelpo blendi. Pesee monet saman hintaluokan single maltit.

Parhaan valikoiman koko maassa tarjosi Tallinnan Stockmannin viinakauppa. Kyseisessä kaupassa oli myös muutamia budjettipelaajille sopivia erikoisuuksia. Hyllystä löytyi legendaarisen Samarolin indiepullotteita jopa viisi erilaista. Kaupan hintataso oli tosin muuta Viroa selkeästi kalliimpi. Peruspulloissa oli noin 10€ enemmän katetta. Tosin, maksaa ne postitkin ja se hyllyn edessä keikailu ja pullojen hypistely on sen verta kivaa, että täältä tarttuikin yksi tuliainen mukaan. Suosittelen piipahtamista, jos olet ns. "hoodeilla". Erikseen tuonne ei välttämättä kannata pyhiinvaellusta tehdä. Sataman kaupoista ei erikoisuuksia kannata metsästää, mutta peruspulloja saa suhteellisen kilpailukykyiseen hintaan. Eli, samalla kun lataa peräkontin bulkkikaljaa ja 3 euron kuohareita täyteen voi lekan tai kaksi mukaan napata.

***

Jos Viro ei ole vielä juomista jaloimman saloja ymmärtänyt, niin oluen päälle he ymmärtävät. Juttelin Pärnulaisen olutkaupanpitäjän (kyllä, pelkkiin pienpanimo-oluisiin erikoistunut kauppa) kanssa ja hän kertoi, että viimeisen parin vuoden aikana virolaisten mikropanimoiden määrä on noussut noin nollasta yli kymmeneen. Ja hyviähän ne olivat! Pöide, Vormsi, PÕhjala ja Ollenaut pääsivät ainakin matkalla testiin. Muitakin panimoita kauppojen hyllyiltä löytyi, mutta aika ja innostus ei riittänyt kaikkeen. Mainittakoon vielä Tartosta löytyvä loistava olutbaari J.R. Schramm'i Keller. Vahva suositus. Alla kuvakollaasi heinäkuisen roadtripin antimista.

Kissakahvila Nurri ja japanilaista kissaolutta.

Ollenauttia Tartossa.

"Kellerissä".

Paikallisen marketin oluthyllyn antimia.

Pärnussa pihvien alas huuhtomiseen tarvittavat ainesosat.

Päiväkaljalla.

Pullo Pöideä Pöiden kunnassa Saarenmaalla.

Kesämatkailua Teerenpelille

Tie vei Lahteen sukuloimaan. On vienyt jo useana kesänä. Kertaakaan en ole kuitenkaan saanut aikaiseksi käydä Teerenpeliä pällistelemässä. Nyt koetin asian korjata.

Pettymys oli suuri, kun Taivaanrannan ravintolan sivut ilmoittivat ihmisten olevan lomalla. Sähköpostilla yhteydenottokin palkittiin vain automaattisella vastauksella: "lomilla ollaan". Onneksi kysyvä ei tieltä eksy ja otin yhteyttä suoraan tislaamolle. Viskimestari Jaakko Joki lähettikin helpottavan vastauksen kyselyihini ja Teerenpelin tislaamokierros saatiin onnistumaan. Mahtavaa!

Skotlannin reissujen jälkeen en oikein tiennyt, mitä odottaa vierailulta. Ainakin huomattavasti pienempää tislaamorakennusta. Tätä ennakko-oletusta vasten olin itseasiassa yllättynyt Taivaanrannan kellaritilojen laajuudesta. Toki tislaamo koostuu vain kolmesta huoneesta ja varastotilaakin on vain "näytiksi", mutta kyseessä on mukavan kompakti ja näppärä laitos.

Takaovesta sisään astuessa eteen aukeaa mäskäysastia, washbackit ja tarvittavat tekniset vempaimet viskin valmistamiseen. Joki kiinnittää huomiomme seinällä komeilevaan sertifikaattiin - oppia on haettu aina Kilchomanilta asti. Samalla käydään läpi viskin valmistuksen perusteita. Joki kertoo Teerenpelin tekevän tällä hetkellä noin 40 000 litraa viskiä tynnyröitäväksi vuodessa. Laajennusta on kuitenkin tulossa ja tulevaisuudessa volyymi on tarkoitus nostaa kuusinumeroiseksi. Tämä jos mikä on miellyttävä uutinen!

Pannut.

Wash backit rivissä.

Joki käy perusteellisesti viskin valmistuksen vaiheet läpi, mikä onkin hyvä, sillä seurueeseemme kuului kaksi ensikertalaista. Mielenkiintoinen fakta on Teerenpelin paikallisulottuvuus. Suomen ykkösmallastamo Viking Malt sijaitsee samassa kaupungissa ja kaikki Teerenpelin käyttämät raaka-aineet löytyvät noin 100 kilometrin säteeltä Lahdesta. Erityismaininta menköön Lahden muotoiluinstituutin suunnittelemalle pakkaukselle, joka on lajissaan uniikki. Paikallisen osaamisen hyödyntämiselle täytyy antaa aina peukkua.

Seuraavaksi siirryimme ihmettelemään sitä pyhintä, eli pannuja. Forsythsiltä tilattu yhden wash stillin ja yhden spirit stillin yhdistelmä on niin pieni, että se olisi Skotlannissa laiton. Joki kertoikin, että Teerenpeli oli ensimmäinen tällaisen järjestelmän Forsythsiltä tilannut firma, ja he tulivat tilauksellaan luoneeksi Forsythsille aivan uuden tuotteen. Kyseisten pannujen innoittamina on syntynyt mikrotislaamoja ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Kysyessäni leikkauksista Joki kertoo Teerenpelin pyrkivän hyvin raskaaseen ja öljyiseen tisleeseen. Tämän vuoksi myös tulevaan laajennukseen on tilattu samanlainen spirit still. Tisleen öljyisyyden pääsimme myös itse todistamaan new maken muodossa. Hyvää oli!

Viimeinen rasti oli varastotilat, joissa pääsimme ihmettelemään asiakastynnyreitä. Oli PX:ää, börbbää, sherryä ja jopa quarter caskeja. Myös pieniä 50 litran tynnyreitä on Joen mukaan asiakkaille myyty. Hinta riippuu tynnyrin koosta, mutta veroja tulee päälle joka tapauksessa suurinpiirtein saman verran kuin mitä itse tisle maksaa.Varastoinnin suhteen mielenkiintoisin fakta oli Teerenpelin kokeilut merikonttien kanssa. Viskin varastoimisessa merikontteihin on kuulema useita hyviä puolia, kuten lämpötilan ja kosteuden helppo säätely. Ja kaiken järjen mukaan merikontti on myös suhteellisen edullinen ratkaisu säilytykseen. 

Jonkun onnekkaan QC.

Asiakastynnyrit.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli miellyttävä. Jaakko Joelle vielä hatun nosto, että otti meidät vierailulle. Itse viskejä emme päässeet maistamaan, mutta tämä korjattiin Teerenrannassa sitten illemmalla. Itse kokeilin Tallink Silja Linelle pullotettua port-viimeisteltyä uutuutta. Myös 8-vuotias ja Kaski saivat seurueelta huomiota. Mukava kesäilta ja hanaoluet veivät sen verran mielenkiintoa, että mitään syväanalyysiä ei viskeistä ylös saatu. Todettakoon kuitenkin, että Kaski oli edelleen minun suuhuni se paras Teerenpelin tuote. Valitettavasti Hosa oli ravintelista päässyt loppumaan. Mukavan illan kruunasi vielä viereiseltä patiolta tilattu tuopillinen Lammin Sahtia, joka sai kunnian olla ensimmäinen maistamani sahti. Ensimmäinen kerta suomalaisella tislaamolla ja sahtineitsyyden menetys - ei huono päivä!

Muokattu 15.7. 21:17: Korjattu Suomen ja Skotlannin verojärjestelyä koskevaa tietoa.

Kavalan Peaty Cask 53,2%

Viskin ystävien seuran vuotuinen juhlapullote on täällä. Tälläkään kertaa ei säästytty kommelluksilta, sillä viski saapui Alkoon reilusti aikataulusta myöhässä. Onneksi kuitenkin korkit olivat paikallaan ja pullossa oikeaa tislettä. Mutta hyvä, että saapui! Ensimaiston perusteella kyseessä on oiva viski.

Kavalanin Peaty Cask on saanut nimensä, yllätys yllätys, tynnyröinnistä. Viskiin on käytetty toisen täyttökerran bourbon-tynnyriä, jossa on ennen Kavalania majaillut "nimeltämainitsematonta Islay-viskiä". Idea ei ole mikään mullistava ja äkkiseltään tuli ainakin Balvenien vastaavat kokeilut mieleen. Yhtään tällaisen kypsytyksen osakseen saanutta viskiä en ole vielä ennen tätä maistanut.

Kavalan Peaty Cask 53,2%

Tuoksu: Vahvaa tammea, hunajaa, keltaisia hedelmiä valkopippuripedillä. Aivan kevyt aavistus savua jossain alkoholin takana. Kypsän ja tuhdin oloinen. Lasiaika paljastaa myös ripauksen voita.

Maku: Turve hyökkää lupaavasti suuhun heti, mutta ei todellakaan ole hallitseva elementti. Lopussa turpeisuus leikittelee kivasti kitalaessa, mutta hunajaisen hedelmäiset nootit hallitsevat myös maussa. Tammisuus ja pippurisuus myös vahvasti läsnä. Pienellä vesilisällä antaa myös Longrowmaisia öljyisen likaisia nootteja. Hyvä ja kompleksinen viski.

Viime vuoden Old Buckin jatkoksi on taiottu mahtava jatko-osa. Hintakin on tällä kertaa inhimillisempi, edukkaat 149,90€. Nasusta hurja hinta, mutta onhan tämä hyvää. En lähde haukkumaan edes hinta-laatu -suhdetta. Jos on 150€ ylimääräistä ja Alkosta pitää viskiä ostaa, on tämä SE viski juuri tällä hetkellä. Arvostukseni tätä itämaan ihmetislaamoa kohtaan nousee drami dramilta. Hienoa VYS! Hienoa Kavalan!