Lakeuden panimojuhlat

Uusi vuosi jatkui mukavasti alkoholimatkailun parissa, kun lauantaina startattiin paremman puoliskon kanssa kohti ensimmäistä kertaa pidettäviä Lakeuden panimojuhlia. Olutfestareilla ei ole tullut pyörittyä ja Olut Expokin meni viskinjuonniksi, joten Seinäjoen reissu oli enemmän kuin paikallaan.

Mukavan talviautoilutuokion ja hotelliin sisäänkirjautumisen jälkeen oli vuorossa talvinen tallustelu Rytmikorjaamolle. Paikka oli olutfestareille kyllä erinomainen. Erityiskiitos kahdesta seikasta: tilaa ei ollut ahdettu näytteilleasettajilla täyteen vaan fiilis oli mukavan väljä ja istumapaikkoja ei tarvinnut metsästää kissojen ja marsujen kanssa. Vain yksi lasinpesupiste mietitytti, mutta mitään infernaalisia jonoja en illan aikana pisteellä huomannut. Perinteisesti festareilla myös ruokaa sai varautua jonottamaan. Nämä ovat kuitenkin pieniä miinuksia kokonaiskuvassa, joka oli erittäin positiivinen.

Olin tehnyt etukäteen pientä listan tynkää oluista, joita halusin maistella. Aloitin Rekolan tiskiltä, jossa käytin hyväkseni tilaisuutta jutskailla myös uudesta Ägräs-tislaamon alullepanosta. Mitään uutta ja mullistavaa ei keskusteluissa ilmennyt. Suosittelen nappaamaan perustiedot haltuun Viskisiepon blogista.

Komea oli festarilasi.

Rekolan panimon luonnonyrttejä ennakkoluulottomasti yhdistelevät oluet ovat tarjonneet olutelämyksiä ääripäästä toiseen. Parhaimmillaan nämä ovat huikeita, huonoimmillaan juomakelvottomia oluen irvikuvia. Omaan makuun maittoi tällä kertaa parhaiten Hiiden kanssa yhteistyössä tehty Kaksi kotia, 5,6 prosenttinen villiyrtti-pakuri gruit, jonka makumaailma toi itselleni mieleen hedelmäisemmät saisonit. Tätä joisi mielellään ensi kesän helteillä, vaikkapa patiolla.

Seuraavaksi suuntasin moikkaamaan Alppilan omia poikia. Maistilan tiskillä ei hirveästi uutta maistettavaa ollut, mutta Moood (Milk Stout) ja Erämaan tietäjä (Ruis Ale) olivat jääneet maistamatta. Milk Stout on olut-tyyppinä minun mieleeni ja myös Maistilan Moood oli herkkua. Kyselin myös mahdollisista vierailumahdollisuuksista panimolle. Kuulema ei ole kuin sähköpostia laittaa ja onnistuu. Rahaa vastaan saa kuulema tuotemaisteluitakin. Pitää varata vielä tässä kuussa vierailuaika.

Seuraavaksi oli vuorossa mielestäni mielenkiintoisin osio festareista, nimittäin paneelikeskustelu oluen panemisesta Suomessa eri vuosikymmenillä. Paneelikeskustelussa maalattiin kuvaa byrokratian ja holhouksen kynsissä nykyiseen kukoistukseensa nousseesta suomalaisesta olutkulttuurista. Mielenkiintoisia yksityiskohtia olivat muun muassa ykkösoluen jatkaminen viinalla/viinan kaltaisilla aineilla kultaisella 60-luvulla ja lohduton kuva lagerista synonyyminä oluelle aina 1990-luvulle asti.

Vanhan liiton miehiä ja pipopäähipstereitä.

Kaiken keskellä muistettiin kuitenkin kettuilla nykyisille "oluthipstereille" ja "pipopäille" humalilla kikkailusta ja pohdittiin pienpanimoteollisuuden tulevaisuuden kuvia. Hiiva ja sillä leikkiminen oli panelistien mielestä selkeästi seuraava hifistelyn kohde. Pientä rönsyilyä lukuunottamatta paneelikeskustelu oli viihdyttävä ja informatiivinen pläjäys, jota katsellessa viihtyi ja oppi samaan aikaan. Ensi vuonna puheenjohtaja voisi olla vaikka paneelin ulkopuolinen taho niin pysyttäisiin asiassa?

Paneelia kuunnellessa tuli tietysti jano ja seuraavaksi testattiinkin, mitä Hiisi oli tuonut tullessaan Seinäjoelle. Herraskainen (7,5%, 100% Brett Ale) ja Oat Fields Forever (5,7%, Kaura Saison). Näistä lauantaina pidemmän korren veti Oat Fields Forever, joka keveydellään toi taas kesän mieleen. Saisonit kyllä rokkaa!

Pikaruokailun jälkeen oli vierailtava järjestävän tahon tiskillä. Mallaskosken panimon tuotteita on vähemmän tullut maisteltua, mutta etukäteen tiskillä oli kaksi itseä erityisesti kiinnostavaa tuotetta: Mosaic Wheat Lager ja Tommy Finn Dunkel-Rye. Olen antanut rukiille olutviljana ties kuinka monta mahdollisuutta, mutta vielä ei ole iskenyt. Eikä iskenyt nytkään. Mosaic on taas puolestaan jumalten humalaa ja myös tässä Wheat Lagerissa toimi niin, että tukka lähti. Maitokauppavahvuudesta huolimatta loistavaa kamaa. Toivottavasti pääsee (vai onko jo päässyt?) lähikauppojen hyllyille. Ostaisin.

Seuraavaksi piti hiukan tyttöillä ja hakea mukillinen Bock's Corner Brewerin Skumppa-siideriä. Oikein menevä siideri ja toimi mukavana välipalana, ennen kuin mentiin sen todellisen synkän jynkytyksen (tm) äärelle. Pyynikin käsityöläispanimon tiskiltä sai Feeniksiä, josta ei savua puuttunut. Oli sellainen mökin saunan tuhkapesän nuolua muistuttava operaatio imuroida tällainen kitusiinsa. Jollain sadistisella tavalla nautin tästä. Samaisen firman White Ipa oli myös poikaa, mutta ei jättänyt yhtä vahvaa muistijälkeä kuin Feeniks.

Mosaic Wheat Lager ja Tommy Finn Dunkel-Rye Mallaskoskelta

Lopuksi fiilistelimme vanhoja suosikkeja. Sonnisaaren Aasi maistui edelleen hyvältä ja Napoue-GT oli mukavan raikas elämys oluenjuonnin välissä. Jäljellä oli vielä yksi rasti, eli Panimoravintola Plevna. Panimon Siperia on kaiken hehkutuksensa ansainnut, joten odotukset oli korkealla. 67 Minutes IPA oli ipaa minun makuuni. Hedelmäinen, raikas, mutta runko silti tarvittavan tuhti. Festareiden top kolmoseen!

Tässä vaiheessa olut sai jo alkaa riittämään ja oli aika hoiperrella kohti hotellia. Mallaskosken Kabacka tarjosi maittavat Fish & Chipsit ja hodarit, jotka oli kiva huuhtoa Maku Brewingin Ipalla alas. Kaiken kaikkiaan maittava reissu, josta ei hyvää olutta puuttunut. Reissun oma top kolmoseni satunnaisessa järjestyksessä:

Maistila Moood, 5,8% Milk Stout
Mallaskosken Mosaic Wheat Lager, 4,7%
Plevna 67 Minutes IPA, 6%

Toivottavasti tapahtuma järkätään myös ensi vuonna. Ainakin loppuunmyyty tapahtuma lupaa hyvää. Just Peat It kiittää ja kumartaa!