Bowmore-kotiolut

Olen nyt reilun vuoden verran harrastanut kotioluiden panemista. Aloitin homman, niin kuin niin moni muukin, Reittausblogin loistavilla ohjeistuksilla. Pikku hiljaa kokemusta oluen teosta on kertynyt sen verran, että omiakin reseptejä on uskaltanut kehitellä ja toteuttaa. Ja tämä oluen teossa kiehtookin: itsensä toteuttaminen ja käsillä tekeminen. Toisen intohimoni, teen, olen jo oluen kanssa sekoittanut ja pu erh -teellä ja luo han quo -hedelmällä maustettu imperial stout oli ihan lupaavan oloinen kokeilu. Tämä postaus kertoo siitä toisesta intohimosta, eli viskistä, ja sen yhdistämisestä oluentekoon. Miksikään kotiolutblogiksi en ajatellut tätä palstaa kuitenkaan muuttaa. Loistavia olutblogeja on Suomessa useita enkä koe, että minulla olisi (vielä) mitään uutta annettavaa sille skenelle.

Tavoitteena oli siis tehdä viskiolut. Tarkemmin olut, jonka makumaailma tavoittaisi jotain siitä taiasta, jota löytyy 80-luvun alun Bowmoresta. Alla resepti.

Lastut marinadiin.

Just Peat It! - Bowmore-olut

Mallasrunko:

53% Viking Maltin Peated Malt
32% Pale Ale Malt
5% Carapale
5% Suklaamallas
5% Sokeri

OG: 1,079
FG: 1018
ABV: 8%
IBU: 53

Mäskäys tunnin verran yksivaiheisena 68-asteessa. Huuhtelu ja perään tunnin keitto.

Humalointi ja mausteet:

Challenger 3 g/L 60min
East Kent Golding 1,5 g/L 10min
Fuggles 1,5/L 10min

Tämän lisäksi löin viimeisen humalalisäyksen kanssa pataan 3 ruokalusikallista (oma eräkokoni oli 10 litraa) kuivattuja laventelin kukkia. Hiivana Danstarin Nottingham. Noin kahden viikon käymisen jälkeen sekondääriastiaan ja 100 grammaa medium toasted ranskantammilastuja, jotka upotin käymisen ajaksi Bowmoren 15 yo Darkestiin ottamaan makua ja desinfioitumaan. Lastujen kanssa kypsytystä noin 3-4 viikkoa. Pullotus ja sitten katsellaan uudestaan.

***

Mäskäys.

Avataan hiukan reseptiä ja ajatuksia sen takana. Pohjana tietysti savumallas, jotta Bowmoren kepeä savuisuus saadaan vangittua olueen. En ole ennen käyttänyt näin paljon peated malttia, joten en uskaltanut koko pohjamallasrunkoa siitä tehdä vaan löin nössönä sekaan pale alea ja sokeria. Sokerin tarkoituksena on keventää koko mallasrunkoa, jotta se ei jyräisi keitossa lisättävää laventelia. Suklaamaltaalla olen saanut stoutteihin mukavaa hillomaista hedelmäisyyttä, joten sitäkin piti tunkea mukaan. Carapalen tarkoituksena on puolestaan tuoda ripaus toffeista makeutta mallasrunkoon. 

Mallaspeti odottaa huuhtelua.

Huuhtelu käynnissä.

Humalointi oli hankala päättää. Humalien profiilit vaihtelevat valtavasti riippuen siitä, mistä haet tietoa. Niinpä päätin mennä perinteisillä brittihumalilla. Niitä sattui sopivasti löytymään vielä kaapistakin. Katkerot Challengerilla ja keiton lopussa lisätty East Kent Golding pitäisi tuoda kukkaisia aromeja, jotka toivottavasti rokkaavat kivasti laventelin kanssa. Fugglesia puolestaan käytetään usein EKG:n kaverina, joten löin sitäkin mukaan. Samaan aikaan aromihumalien lisäyksen kanssa pataan katosi kolme ruokalusikallista kuivattuja laventelin kukintoja. Näiden määrä oli kaikista hankalin päätettävä. Halusin olueen sitä kuuluisaa "ranskalaisen huoran parfyymiä", mutta toisaalta ei ollut aikeita pilata hyvää olutta liialla laventelilla.

Keittohommia.

Melkein tavoitteessa.

Laventelin määrän ongelmallisuus summaa oikeastaan koko oluen. Tämä on versio 1.0, josta on hyvä lähteä kehittelemään olutta eteenpäin. Ainakin muutamia asioita kävi mielessä, joita voisi tehdä paremmin. Pitäisi kysäistä Viking Maltilta heidän savumaltaansa ppm-lukemat. Bowmorellahan käytetään n. 25 ppm:n maltaita. Lisäksi Bowmore käyttää pääasiallisen ohralajikkeenaan Opticia, jota olisi hyvä saada keittoon mukaan. Myös tammilastujen määrä ja kypsytysaika ovat puhtaita arvauksia. Samoin hiivan kanssa voisi tehdä salapoliisityötä. Nottingham valikoitui hiivaksi, koska sitä oli kaapissa valmiina ja pussi oli menossa vanhaksi. Kaiken tämän lisäksi sekä mäskäystä että keittoaikaa voi olla syytä tarkistella.

Jos panee, saa keksiä. Mäskäyksen jälkeen maltaat hyötykäyttöön.

Joka tapauksessa hauskaa värkkäämistä ja itsensä toteuttamista. Olut on nyt puksutellut pari päivää iloisesti, ja valmista tuotetta päästään maistelemaan vajaan kahden kuukauden kuluttua. Palataan asiaan, kun olut on lasissa.

Teerenpeli Suomi 100 Juhlaviski

Suomi täyttää tänä vuonna hehkeät 100-vuotta. Olen juhlavuodesta professori Matti Klingen kanssa samoilla linjoilla. Klingen mietteitä voi tarkastella klikkaamalla tästä. Noin muutenkin nationalistinen hörhöily ei saa siunaustani.

Jätetään politiikka ja keskitytään olennaiseen. Suomi 100 -tuotteet ovat saaneet paljon palstatilaa. Ensin oli liköörikohu kun Alko valitsi juhlalikööriksi Vana Tallinnin ohi usean kotimaisen vaihtoehdon. Viime viikolla saimme kuulla suomalaislähtöisen viinituottaja Chateu Carsinin itkuja kuinka alkoholilain mahdolliset uudistukset haittaavat myyntiä. Viinitalolla oltiin Ylen mukaan huolissaan, jäävätkö Suomi 100 -viinit nyt myymättä kun alkoholilakiin oli vaivihkaa eksynyt etämyyntiä haittaavia pykäliä. No, ainakaan Suomi 100 -viinit eivät jää myymättä, sillä niin hitaasti on alkoholilain uudistus nytkähdellyt eteenäin.

Mutta se tärkein. Suomi 100 -viski on Teerenpelin Suomi 100 Juhlaviski. Savumaltaita osakseen saanut herkku, 5000 pulloa, 43 prosenttia, sekoitus bourbon- ja sherrytynskiä ja koko komeus viimeistelty PX-sherrytynnyreissä. Kuulostaa hyvältä. Maistetaanpas!

Teerenpeli Suomi 100 Juhlaviski, 43%

Tuoksu: Likainen, tulee mieleen autotalli. Nuorekas, makea maltaisuus. Raikkaan hedelmäinen. Jopa hiukan kynttilävahaa. Alleviivaavan toffeinen. Lämmin.

Maku: Alkuun tervaisen savuinen, mutta taittuu loppuun raikkaaksi hedelmällisyydeksi jota mallas ja toffee kivasti säestävät. Tasapainoinen jälkimaku antaa vielä pihauksen mausteisuutta kielen päälle.

Nyt pitää nostaa Teerenpelille hattua. Suomalainen tislaamo onnistui siinä, missä niin moni tislaamo on epäonnistunut: tekemään oikeasti juotavan, luonteikkaan ja ryhdikkään savuviskin. Minulla on viskikaapissa äkkiseltään laskien ainakin 10 huonompaa ympäri Skotlantia valmistettua savuviskiä. Nyt voin rehellisesti sanoa, että Teerenpelillä on kaksi erinomaista viskiä valikoimissaan: Kaski ja Suomi 100 Juhlaviski.

Onnea Teerenpeli, onnea Suomi. Pasila, Porilaisten marssi!

SMWS 18yo juhla-Springbank

Uusi vuosi, uudet kujeet. Joulukuu tuli pidettyä taukoa bloggaamisesta itsestä riippumattomista syistä. Olin Alkolla joulukuun töissä ja viskiblogin pitäminen ei ollut kuulema sopivaa toimintaa Alkon työntekijälle. Yhtä kaikki, takaisin sorvin ääressä.

Vuodenvaihde saa aina miettimään edellisen vuoden tapahtumia. Viime vuodesta jäi viskin suhteen mieleen useita asioita. Lagavulinin 200-vuotisjuhlat (tai siis ne pullotteet), ensimmäinen suomalainen 10-vuotias viski ja Uisge 2016 noin muutamia mainitakseni. Eniten keskustelua kuitenkin saatiin aikaiseksi erilaisista suomipullotteista. Highland Parkin suomipullosta ja Alkon verkkokauppatoilailuista en viitsi edes aloittaa, niistä on kirjoitettu jo ihan tarpeeksi. Sen sijaan SMWS:n 18yo Springbank jäi yllättävänkin vähäiselle huomiolle ainakin minun somekanavissani.

18-vuotiaan Suomen Mallaswhisky Seuran kunniaksi pullotetun tynnyrivahvan Springbankin saa Alkosta edulliseen 189 €:n hintaan. Puhutaan niin edullisesta tuotteesta, että ostin kokonaisen 5 cl osuuden tätä itselleni. Ja pelko pois, tämä tulee ihan juontiin, enkä ole myymässä osuuttani huutokaupassa. Vitsailut sikseen. Uniikki tuote, hienoa että näitä saadaan Suomeen. Ja vain yhdellä asialla on väliä: maistuuko se hyvältä vai ei?

Tätä ei liiemmin kaappiin jäänyt happanemaan.

Springbank 18yo 49,7%, "SMWS 18th Anniversary Bottling"

Tuoksu: Rusinaa, huonekalulakkaa. Lämpimän mausteinen. Maitosuklaata ja toffeeta. Suorastaan kutsuu maistamaan.

Maku: Mausteita, suolaa, tuoksuun nähden yllättävänkin "ei-sherryinen". Makeus enemmän toffeemaista kuin hedelmää ja rusinaa. Vedellä jälkimakuun aukeaa pieni ripaus savua mausteisuuden ollessa vieläkin enemmän läsnä.

Todella hyvä viski! Vierellä preferenssinä maisteltu 12yo CS tuntui hämmentävän nuorelta tämän rinnalla. First fill sherry ei jyrää vaan tynnyri on antanut viskille tyylikkäitä vivahteita jyräämättä Springbankin perusolemusta alleen. Toisin kuin HP:tä, tätä saa vielä Alkosta ilman pelkoa tuotteen muuttumisesta lahjakortiksi. Jos kokee, että on vajaa 200 € ylimääräistä laittaa viskiin ja haluaa viskinsä vielä pitkäripaisesta hakea, niin en näe syytä, miksei tätä ostaisi. Huippu viski ja hatunnosto SMWS:lle ja Springbankille tämän toteuttamisesta!