Hyvää syntymäpäivää Just Peat It!

Just Peat It! täytti viikko takaperin pyöreät kaksi vuotta. Ajattelin viime syntymäpäivien tapaan summata hiukan kuluneen vuoden tapahtumia ja pohdiskella hiukan blogin tulevaisuutta.

Kulunut vuosi antoi viskin saralla paljon hienoja elämyksiä. Erityisesti ensimmäinen Skotlanninmatka oli unohtumaton elämys. Tislaamovierailut antoivat aivan uutta syvyyttä harrastukseen ja bloggailu tienpäältä osottautui hauskaksi ajanvietteeksi. Jos Allah suo ja tähtimerkit ovat otolliset, yritän järkätä itseni viskin ihmemaahan myös ennen seuraavia syntymäpäiviä. Se Mekka ja Eldorado, Islay, jäi kuitenkin vielä kokematta.

Blogin puolella olen huomannut, että perinteinen "viski, pikkuisen historiaa ja tasting notet" -konsepti on jäämässä kuin itsestään taka-alalle. Suuri visio ja haave olisi tuottaa tulevaisuudessa mahdollisimman paljon ns. "toimitettua" sisältöä. Matkapäiväkirjat ja esimerkiksi Hermannin viskitilan ja St. Michaelin toimintaa esittelevät bloggaukset ovat sellaista, joita itse haluaisin tehdä ja lukea. Tastingnoteja kun on vanhan rovaniemeläisen sananlaskun mukaan "methät väärällään". Tietysti näihinkin voi aina tuoda sitä kuuluisaa omaa näkemystä, jolloin niistä tulee hiukan valtavirrasta erottuvampia ja siten tekemisen arvoisia.

Numeroiden valossa kulunut vuosi oli menestyksekäs. Kuukausittainen kävijämäärä nousi reilun 1200 kävijän tienoille, mikä on prosentiaalisesti merkittävä nousu edellisvuodesta. Bloggausmotivaation kannalta tämä on tärkeää, sillä ilman yleisöä ei tekstejä olisi järkeä julkaistavaksi asti värkätä. Pitkällä tähtäimellä myös jonkin tyyppinen yhteisöllisyyden kasvattaminen olisi poikaa. Esimerkiksi nimimerkki Havis Fin:in heittämä Lapsang Soushong -haaste on korvan takana ja teetkin kaappiin hankittu. Isommassa mittakaavassa erilaisten pienten haasteiden heitto koko bloggaavalle viskiväelle voisi elävöittää skeneä.

Kulunut vuosi jätti myös paljon parantamisen varaa. Suuren viskikirjan esittely oli hyvä muistutus siitä, että faktat kannattaa tarkistaa kunnolla ennen kun niitä oman nimensä alla alkaa esittämään. Toinen ehdottomasti kehitettävä osa-alue on blogin kuvat. Valokuvaus tuntuu vain pakolliselta pahalta eikä minulle ole intohimoa lähteä asiaan vihkiytymään saati investoimaan järjestelmäkameroihin. Lisäksi olen tietyiltä osin atk-vammainen, eikä photoshop kuulu käytetyimpien ohjelmien listalle. Ehkä teen asialle jotain, ehkä en.

Tulevaisuus näyttää pohjoisessa viskin suhteen kuitenkin valoisalta. VYS:sin tapahtumat St. Michaelissa ovat keränneet mukavasti väkeä ja ainakin itse olen saanut tutustua mukaviin uusiin viskinystäviin näiden tilaisuuksien kautta. Toivottavasti näistä tapahtumista on positiivista kerrottavaa myös seuraavan 12 kuukauden aikana. Loppuun vielä pirteä syntymäpäivälaulu.

Rooma ja kadonneen aarteen metsästäjät

Audrey Hepburnin innoittamana suuntasin naiseni kanssa lomalle Roomaan. Ilman tuliaisiahan ei viskinystävä ulkomailta poistu, joten Rooman viskikaupat oli viikon aikana otettava haltuun.

Dionysos, satyyri ja pantteri.

Alku oli pelottava. Viintä löytyi kaupoista joka lähtöön, mutta viskiosastoa edusti valitettavan usein tiskin takaa tuijottava Johnnie Walker X Label. Jotta NSA:kin saisi aikeeni selville, otin Googlen kauniiseen käteen ja tein hiukan salapoliisityötä. Kaksi kauppaa näytti hakujen perusteella käymisen arvoiselta: Enoteca Al Parlamento Achilli, Via dei Prefetti 15, sekä Enoteca Contantintini, Piazza Cavour 16.

Ensimmäisenä eksyin Achillin hyllyjä ihastelemaan. Kauppa on kätevästi noin 5 minuutin kävelymatkan päässä Pantheonilta, joten siellä vierailu on helppo yhdistää kaikkien julmalten temppelin ihasteluun. Espanjalaisten portaiden metropysäkiltä kävelyä on noin 15 minuuttia. Kartta kannattaa napata mukaan, sillä kauppa on hämärällä sivukujalla keskellä historiallista keskustaa.

Itse kauppa ylitti kaikki odotukset. Viskeille oli viineihin keskittyneessä kaupassa varattu noin 5 metrin hylly katosta lattiaan. Ja mitä viskejä se sisälsikään! Tämä on kauppa, johon kannattaa mennä paksumman lompakon kanssa, sillä yli tuhannen euron pulloja oli tarjolla häkellyttävä määrä. Itselle tutuimpina mm. Ardbeg -73 ja -75, Bowmore -56 ja -68, 60-luvun Highland Parkeja, 60- ja 70-luvun Springbankeja etc. Lisäksi erilaisia indieitä oli suuri määrä, muun muassa Rare Malts -sarja oli hyvin edustettuna.

Ruokailusalista löytyi lisää viskejä. Omat löytöni voi bongata vasemmasta yläkulmasta.

Ystävällinen ja hyvin englantia puhuva myyjä kertoi kaupan olevan yli 40 vuotta vanha, joten kokoelmaa ei ihan tyhjästä ole nyhjäisty. Annoin myyjälle hintahaitariksi noin 100 € ja aloimme etsiä sopivaa pullotetta kotiin viemisiksi. Useamman mielenkiintoisen pullon jälkeen ylähyllyltä, jonne ainakaan omat silmäni eivät riittäneet etikettejä lukemaan, löytyi todellinen lottovoitto. Myyjä toi eteeni Murray McDavidin Ardbeg 1991/2000 ja saman pullottajan Macallan 1990/2000. Hintaa näille kahdelle pullolle jäi yhteensä 135 €, ja ainakin minä poistuin tyytyväisenä kaupasta.

Achilli toimii myös ravintolana.

Enoteca Constantini sijaitsi puolestaan Castel Sant'angelon takapihalla, Piazza Cavourin reunalla. Metrolta kävelymatka on jälleen pitkä, lähin pysäkki kantaa nimeä Lepanto. Suosittelen siis yhdistämään käynnin Enkelten linnassa vierailuun tai ottamaan bussin. Kannattaa varoa kuitenkin osumasta paikalle keskipäivällä, sillä kauppiaalla on päiväuniaika  klo 13:30-16:30.

Tarjoukset esiteltiin jo ulkona sijaitsevassa vitriinissä.

Constantinin hyllyt eivät pursuneet samanlaisia harvinaisuuksia kuin Achillin, vaikka jotain toki löytyi. Esimerkiksi Bowmoren keraamiset pullot tuijottivat hyllystä. Hintataso oli ainakin peruspullotteissa Achillia hiukan edullisempi. Sisäänheittotarjouksena oli Taliskerin kymppi 30 €:n hintaan. Asiakaspalveluhenki ei valitetattasti ollut Achillin tasoa ja tietoa pulloista ja niiden hinnoista sai nyhtää. Veikkaan syyksi kielimuuria.

Koko hylly ei mahtunut edes kuvaan.

Yritän yleensä hankkia reissuilta aina yhden itselle uuden Clynelishin ja Constantini auttoi tässä hankinnassa. Hyllyjen takaa löytyi hämmentävä kierrekorkilla varustettu indie Clynelish vuosiluvuilla 1983/1996 pullottajana The Vintage Malt Whisky Co. Soitto kotimaahan internetin ääressä olevalle ystävälle paljasti, että 78 €:n hinta ei välttämättä olisi ns. huono diili. Rahat tiskiin ja hymyillen kotia kohti. Mukaan olisi saanu edullisesti myös 14yo Flora & Fauna -pullotteen, mutta viskibudjetti alkoi olemaan finaalissa.

Artefaktit lähikuvassa. Quinta Ruban tarttui vielä lentokentältä kaatopulloksi.

Kokonaisuutena kaksi testaamaani Rooman viskikauppaa olivat ehdottomasti vierailun arvoisia. Kaatopullot kannattanee edelleen hankkia lentokentiltä, mutta näistä pitkät perinteet omaavista alan liikkeistä voi löytää jotain oikeasti mielenkiintoista. Aarteen metsästystä parhaimmillaan!

Kesäviski 2013 ja Lagavulin grillisoosi

Jos tämän blogin nimi olisi Kertomuksia Savuista, alkaisi tämä teksti jotenkin tähän tapaan:

"Helteinen päivä, istut vanhempiesi kanssa autossa. Ilmastointi on vielä herrojen herkkua ja aukinaisesta ikkunasta tulvii sisään keskikesän tuoksuja. Nuorta poikaa ei liika lämpö haittaa, sillä ainoana vaatekappaleena toimivat märät uimahousut pitävät kehon viileänä. Jäätelökioskille on vielä matkaa, sillä tietyömaa hidastaa matkantekoa. Ikkunasta sisään kantautuvat asfalttityömaan tuoksut antavat jo lupauksen lähestyvästä herkutteluhetkestä."

Koska tämän blogin nimi on kuitenkin Just Peat It!, todettakoon että pidän äärimmäisyyksistä. Siksi virallinen kesäviski-suositukseni (tm) on hiukan tavallisesta poikkeava: Longrow 14yo. Syy löytyy alun mielleyhtymästä. Viskin tuoksu ja maku tuovat mieleen asfalttityömaan. Uusi asfaltti, piki, öljy ja likainen savu sekä turve ovat tämän herkun ominaisuuksia, jotka eivät varmasti ole kaikkien mieleen. Itselle ne tuovat mieleen juuri kesän ja (lapsuuden) automatkat vaikkapa juuri jäätelökioskille. Siksi asfalttityömaa tuo itselle erittäin positiivisia mieleyhtymiä ja asfalttityömaa jos joku on kesäinen ilmiö. Totta puhuen kesä on itselle aina ollut viskiharrastuksen suhteen aikamoinen off-season, mutta Longrow maistuu aina.

Kesäviski 2013!

Täysin laakereilla viskin suhteen en toki ole levännyt. Kesäkuun alussa Laphroaig linkitti facebook sivuillaan Distand Thunder Whisky Clubin blogitekstiä, jossa oli herkullisen oloisen Laphroaig BBQ soosi kesän grillijuhlia varten. Otin linkin talteen ja testailin, valitettavasti ilman grilliä. Alkuperäinen blogiteksti ja resepti löytyy tästä. Sävelsin lähikaupasta puuttuvat ainekset, suurimpana puutteena varmaankin liquid smoken puuttuminen. Mistä tätä edes saa? Viskiksi valikoitui puolestaan Lagavulinin 16yo, josta oli sopivasti jämät jäljellä. Alla kuvakollaasi tapahtuneesta.

Sovellettu lista aineksista.

Kaiken ruoanlaiton perusta - sipuli!

Soosi vetäytymistä vaille valmiina.

Tarjoiluehdotus.

Hyväähän se soosi oli. Ribbsit, sellerin varret sekä kurkku ja porkkana olivat oikein mukavaa sormiruokaa tämän kanssa. Suosittelen. Loppuun vielä lukuvinkki. Whisky Science on julkaissut erinomaisen jutun suomalaisen viskin historiasta. Sopii ajanvietteeksi vaikka grillailun oheen.